maanantai 12 marraskuu 2018

Tonavan laaksossa kesällä 2018

 

Pyöräilyä Tonavan laaksossa

Risteilyalus MS Normandie lipuu Tonavaa pitkin kohti Wieniä kannellaan 100 punaista polkupyörää ja hyteissä saman verran pyöräilystä kiinnostunutta turistia – brasilialaisia, saksalaisia, amerikkalaisia ja me suomalaiset, Vammalan Retkeilijöiden pyöräporukka. Meillä takana helteinen kesä Suomessa, joten säästä ei ainakaan ole ollut kiinni harjoituskilometrien määrä ja lämpöisessä säässä saimme polkea koko viikon Itävallassakin, vain viimeisen päivän lopulla kaivoimme  sadeasut esiin – ei siis kannettu niitäkään turhaa.

Tonava kaunoinen

Pyöräilyosuutemme alkoi Passaun kaupungista aivan Saksan ja Itävallan rajan tuntumasta kohti

Linzin kaupunkia ajaen hyväkuntoisia pyöräteitä halki hedelmäpuuviljelmien ja maissipeltojen. Viikon aikana kävimme useassa pikkukaupungissa ja kylässä. Tonavan jokivarsi on maastoltaan helppoa pyöräilijöille, mutta saimme toki nauttia myös ylämäkipyöräilystä.  Useat meistä pulahtivat myös matkan varrella Tonavan aaltoihin, vaikka vesi näytti samealta, se oli kuitenkin uimakelpoista ja virkistävää helteisenä päivänä.  

Wien – kulttuurikohteemme

Neljäs pyöräilypäivä oli varmasti haastavin. Päivän päätteeksi oppaamme Mikko vei meidät Wienin keskustaan ja mitenkäs muuten kuin pyörillä osittain pyöräteillä ja myös liikenteen seassa polkien – oikealla puolella pitkät taksijonot, me keskellä ja vasemmalla kaistalla hevoset kärryineen. Siitäkin selvittiin ja sen jälkeen maistui ruhtinaalliselta Sacher leivos katukahvilassa. Matkaamme mahtui yksi vapaapäivä Wienissä, kävimme Albertinan linnassa katsomassa taidenäyttelyä – Munch, Chagall ja Picasso. Illaksi olimme ostaneet liput Hofburgin linnan orkesterin Strauss/Mozart konserttiin. Myös palatessamme lähtökaupunkiimme Passauhun, kävimme kuuntelemassa urkukonsertin Pyhän Tapanin kirkossa, jonka urut ovat tällä hetkellä maailman toiseksi suurimmat – 17774 pilliä ja 233 äänikertaa.

M/S Normandie

Yksi matkamme erikoisuus oli Tonavan useat sulut, joissa laivamme seisoi ainakin kymmenen kertaa viikon aikana, vettä laskettiin parhaimmillaan 17 m ja olimme kuin betonipunkkerissa. Porukkamme on majoittunut monenlaisiin asumuksiin pyöräretkillämme vuosien varrella, mutta jokiristeilijä oli meille uusi positiivinen kokemus. Nuori henkilökunta teki kaikkea, ensin aamupalalla tarjoilemassa, sitten polkupyörien siirto laivasta maihin, illalla pyörät laivaan ja sitten olikin aika tarjoilla nälkäisille turisteille neljän ruokalajin illallinen.

Pyöräilyä n. 240 km ja monipuolista kulttuuria, sitä oli tämänvuotinen Vammalan Retkeilijöiden matka.

Kirjoittaja: Helena